Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoksi 1.5.2020:

Toukokuun 1. päivänä Turun seudulta lähtenyt punaisten pakolaisjoukko antautui saksalaisille Hollolan Vesalassa, lähellä Lahtea. Pakolaisia oli noin 30 000 ja heidät vietiin Hennalan varuskunnan läheiselle ns. Fellmannin pellolle. Perustetun vankileirin, oikeammin keskitysleirin, komendantiksi tuli virolainen majuri Hans Kalm ja leirin vartijat olivat suomalaisia. Välittömästi aloitettiin teloitukset ja toukokuun kaksi ensimmäistä viikkoa oli valkoinen terrori huipussaan.

Hennalan vankileirillä teloitettiin myös 216 naista, heidän joukossaan lietolaiset sisarukset Lempi Hellström 19 vuotta, Laura Hellström 16 vuotta sekä Martta Sarkala 21 vuotta, heidän nimensä ovat tässä muistopaadessa. Naisten teloitus oli todellisuudessa puhdistus, teloituksen syynä saattoi olla naisilla päällään olleet housut tai jopa henkselit.

Ensimmäiset punaisiksi epäiltyjen teloitukset tehtiin ilman mitään tutkintaa ja tuomiota, myöhemmin kotipaikkakunnilta lähetettyjen lausuntojen perusteella. Humppilan suojeluskunnan papereita löytyi erään talon vinttitäytteistä, kätketyistä papereista ilmeni lausuntoja joita suojeluskunnan puheenjohtaja Humppilan kirkkoherra antoi vangituista:

”Talvinen Hilma 47 v. Ei lapsia. Soittanut suutaan. Yhteiskunnalle tarpeeton.

Ojanen Kalle: Yhteiskunnan hylkiö.

Puolimatka Anton: Oikea huligaanien perikuva.

Vesa Malakias: Huonon puoleinen työmies.

Kahilainen Hugo: 17 v, pahin huligaani paikkakunnalla.

Arola Lauri: Viinan valmistaja ja viinatrokari.

Syrjälä Otto: Maailman sälli.

Heidät kaikki teloitettiin, kuuden muun humppilalaisen kanssa 16 km:n päässä Jokioisten kirkon vieressä.

Samanlaisia ”kuolonkomiteoita” oli jokaisella paikkakunnalla. Niinpä tässä muistomerkissä oleva neljäs nainen, Anna Lindroos 18 vuotta, vangittiin Liedossa ja vietiin teloitettavaksi Toijalaan, jossa teloitus tapahtui 13.5.1918.

Valkoiset murhamiehet, lahtarit, vapautettiin kaikista teoistaan taannehtivalla armahduslailla 7.12.1918, jossa taattiin se, ettei valkoiselle syytteitä nosteta, eikä rangaistuksia tule.

Toukokuun 1918 alun jälkeiset tapahtumat, teloitukset, vankileirit ja valkoinen terrori ovat jättäneet pahimmat arvet ja katkeruuden meidän päiviimme saakka. Vaikka tapahtumista on jo kulunut sata vuotta, pitäisikö meidän jo unohtaa? Vastaamme: EI KOSKAAN!

Nykypäivänä on Suomessa yli 700.000 köyhyysrajalla elävää; työttömiä, lapsiperheitä, opiskelijoita, eläkeläisiä. Edelleen rahavallan pillit ovat soimassa, poliittinen oikeisto tekee kaikkensa, jotta saisi monin tavoin kuritettua huono-osaisia kansalaisia, talletukset ulkomaille veroparatiiseihin, ylimitoitetut voitonjaot maksetaan kaikkein köyhimmillä.

Kunnioitamme vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoa.

Puhe Liedossa 1.5.2020 Matti Metsistö