Viime vuosina julkisuudessa on keskusteltu runsaasti lasten ja lapsiperheiden lisääntyvästä pahoinvoinnista, erityisesti koronapandemia on vaikuttanut laaja-alaisesti perheiden hyvinvointiin. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet lähes kaikille raskaita ja erityisesti lapsiperheille, joilla oli jo vaikeuksia ennen epidemian alkua.

Olen huolissani siitä, että pitkittyvä kriisi vaikuttaa syvästi jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin. Koronakriisi on  lisännyt eriarvoisuutta sekä lasten ja nuorten keskuudessa. Vaikutukset eivät kuitenkaan kohdistu samalla tavoin kaikkiin lapsiin, erityisesti rajoitustoimien vaikutukset kasautuvat niiden lasten ja perheiden kohdalle, joiden asema ennen kriisiäkin on ollut jo heikompi.

Koronakriisin aiheuttama eristäytyminen ja  yksinäisyyden vaikutus lapsiin ja nuoriin  heikentänyt heidän hyvinvointiaan  ja vaikutukset saattavat olla erittäin pitkäaikaista.  Mielialahäiriöt, uupumus, ahdistus ja masennusoireet ovat huolestuttavasti lisääntyneet.  Nuoret kaipaavat ystäviään, harrastuksiaan ja  kaverisuhteitaan, onkin huolestuttavaa miten moni lapsi ja nuori on pandemian aikana lopettanut liikuntaharrastuksen.

Lasten ja nuorten tilanteisiin ja tarpeisiin on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota, kuten myös myöhemmin jälkihoitoon.Panostukset lapsiperheiden eteen ovat varmasti kannattavimpia investointeja, joita hyvinvointialueilla voimme tehdä. On tärkeää kehittää matalankynnyksen palveluita, joista perheet voivat saada tukea heti, kun ongelmat alkavat kasaantua.Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalaveluiden saatavuuteen on panostettava, yksikään lapsi ja nuori ei saa jääda yksin ongelmiensa kanssa. Myös yhä aiemmin lasten ja nuorten tulee päästä terapiapalveluiden piiriin, jotta ongelmiin pystytään puuttumaan ajoissa ja auttamaan kokonaisvaltaisesti. Lapselle ja nuorelle 2 viikkoakin on liian pitkä aika odottaa apua.

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen on varmistettava jatkossa riittävät voimavarat. Tätä varten lasten ja nuorten palveluissa pyritään löytämään keinoja matalankynnyksen avun tarjoamiseen yhä nopeammin.  Lapsiperheiden palvelujen kehittämisessä on tärkeää pyrkiä kokoamaan laaja-alaisesti kaikki hajanaiset lasten ja perheiden palvelut saman yksikön alle, eli perhekeskukseen.  Perhekeskustoimintamalli kokoaa alleen kaikki palvelut yhteen, jossa lapsiperheiden palvelut toimivat yhtenä saumattomana verkostona ja jota kolmassektori  kuten järjestöt ja seurakunnat tukevat merkittävällä panoksellaan.

Tiukassa taloustilanteessa katse on kääntynyt siihen, miten lasten, nuorten ja perheiden palveluista saadaan yhtenäinen ja toisiaan tukeva palveluketju. Kunkin lapsen ja nuoren tilanne tulisi nähdä kokonaisuutena; sama lapsi käyttää sekä kunnan että sosiaali- ja terveydenhuollonpalveluita. Hyvätkin lapsen tai perheen auttamisyritykset voivat jäädä yritykseksi, mikäli toimitaan erillään eikä tuki rakennu lapsen tilanteen ympärille. Toimiessaan perhekeskusverkosto tarjoaa lapselle oikea-aikaisen avun. Parhaimmillaan perhekeskuksen toiminta yltää siihen tavoitteeseen, jossa uskalletaan ottaa asioita puheeksi varhain ja, että työntekijätkin kokevat saavansa tukea toiselta ammattilaiselta.

On tärkeää, että päätöksenteko pohjautuu tutkittuun tietoon, jolloin päätöksenteossa on aito mahdollisuus vertailla eri vaihtoehtoja. Lapsivaikutusten arvioinnissa myös osallisuudella ja osallistamisella on suuri merkitys, koska lapsilla ja nuorilla on oikeus tulla kuulluksi ja vaikuttaa itseään koskevissa asioissa. Lapsivaikutusten arviointia ei kuitenkaan toteuteta päätöksenteossa vielä niin laajalti kuin pitäisi ja se tulisikin saada osaksi päätöksentekorutiinia tulevilla hyvinvointialueilla.  Tulevien aluevaltuustojen päättäjien on  varmistettava lasten ja nuorten kuuleminen heille sopivalla tavalla ja aidosti lähdettävä kehittämään lapsilähtöisiä palveluita yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Näin voimme aidosti saada vaikuttavia palveluita..

Niina Piippo