Minna Ylikännö:

Liedon kunnanvaltuustossa käsiteltiin 25.4. varhaiskasvatus- ja koulutuslautakunnan aiemmin keväällä tekemiä päätöksiä ryhmäkokojen kasvattamisesta ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Asiat tuotiin valtuustoon, koska kolmasosa valtuutetuista vaati näinkin suurten ja periaatteellisten kysymysten käsittelyä valtuustotasolla. Lopputulos oli kuitenkin selviä ja helposti ennustettavissa. Odotetusti oikeisto tuki Suomen hallituksen politiikkaa kyseenalaistamatta sitä mitenkään.

Sekä ryhmäkokojen kasvattamisen että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen vaikutuksia on arvioitu. Tiedetään, että byrokratia tulee lisääntymään. Lasten ja perheiden eriarvoisuus tulee kasvamaan. Muutosten myötä nykyinen valinnanvapaus rajoitetaan vain hyväosaisille. Työn ja perheen yhteensovittaminen vaikeutuu etenkin naisilla. Muutoinkin työllisyysvaikutukset ovat ennemmin kielteisiä kuin myönteisiä. Nämä asiat on kerrottu niin kansanedustajille kuin lukuisille kuntapäättäjille ympäri Suomen.

Muutokset lisäävät päivähoidon tarveharkintaa. Se tarkoittaa sitä, että julkinen valta valvoo ja luokittelee ihmisiä nykyistä vahvemmin. Pahimmillaan satojen tuhansien vanhempien pitää jatkossa todistaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti olevansa kokopäivätyössä, jotta heillä säilyy oikeus saada lapsensa päivähoitoon. Tämä vie aikaa sekä vanhemmilta, työnantajilta että kunnan työntekijöiltä. Lasten määrä päivähoidossa ei tule myöskään merkittävästi vähenemään, sillä jo nyt Suomessa pienet lapset ovat usein kotihoidossa. Muutokset siis lisäävät yhteiskunnan kustannuksia, eivät vähennä niitä.

Tehdyt muutokset ovat linjassa valtaapitävien arvomaailman kanssa. Sipilän hallituksen muodostavat kolme puoluetta, joita yhdistävät talousliberalismin ja konservatismin opit. Niiden mukaan markkinoiden pitää toimia vapaasti ja julkisen vallan tehtävänä on ainoastaan taata edellytykset tälle valvonnan ja sanktioinnin kautta. Valtion tehtävänä ei ole taata kansalaisten hyvinvointia, vaan se jätetään yksilöille ja perheille. Tällaisen politiikan vaikutukset ovat nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa joka viides lapsi elää köyhyydessä.

Elämme yhä lamassa ja se pakottaa tekemään ikäviäkin ratkaisuja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä pitäisi tehdä ilman laadukasta valmistelua. Kun virkamiehet ja muut asiantuntijat varoittavat suunniteltujen päätösten pitkän aikavälin negatiivisista seurauksista, ne kannattaa ottaa tosissaan. Mutta kuten politiikan luonteeseen kuuluu, arvot tulevat ensin ja järki vasta jälkijättöisesti. Ja tänä päivänä ei ehkä silloinkaan, sillä päätöksiä ei enää juurikaan valmistella.

Ylipäätään sivistystä ja asiantuntemusta väheksytään. Päivystäville dosenteille naureskellaan, vaikka kyse olisi pitkä työuran tehneistä ja tiedemaailmassa arvostetuista tutkijoista. Nämä dosentit voisivat kertoa meille, mihin maailma on menossa, jos heitä kuunneltaisiin. Epävarmuutta on aina, mutta onneksi (tai valitettavasti) arvopolitiikkaa on helppo ennustaa.

Kirjoittaja on VTT, johtava tutkija (sosiaalipolitiikka), ma. yliopistonlehtori